Vauhdin hurmaa pustalla 12.-19.6.2005

Thursday, 30 June 2005 02:00

Syksyllä 04 jo teini-iän ohittaneena (45 ja 36), aloitimme ratsastusharrastuksen ja se oli menoa ja rytinää heti alkeiskurssin alettua. Joulun aikaan oli jo vuokraheppa ja keväällä molemmilla harrastus jatkui tiiviinä tuntien ja vuokraheppojen merkeissä.

Tallilla kuului juttua ratsastusseuran Unkarin matkasta joten mielenkiinto heräsi ja varasimme sinne paikat. Matka kuitenkin peruuntui, mutta kipinä ei meiltä sammunut. Siispä Matka-Vekkaan ja tiedustelemaan kuka tekee matkoja Unkariin ratsastuksen merkeissä. Löytyi OK-matkat ja heidän aktiivilomat. Valittavana ratsastusta 3-7 päivänä noin 300-700 €, sisältäen lennot, täysihoidon ja ratsastuksen. Kun saimme töistä luvan pitää lomaa yhtä aikaa varasimme 7 päivän matkat (690€). Matkat ovat suosittuja, joten kannattaa varata ajoissa. Mekään emme saaneet sitä viikkoa, jota aluksi ajattelimme, mutta hyvä niin, koska helle alkoi kun me saavuimme.

Yö ajettiin Kajaanista Hki - Vantaan kentälle ja kone lähti 7.50. Lento Air Finlandialla ja koneessa tilaa reilusti, ei siis istuttu kuin sillit purkissa. Väsymys painoi ja nukuimme koko lennon joka kesti vajaa 3 tuntia. Aikaero Unkarissa on ? 1 h Suomen aikaan. Kentällä meitä vastassa oli tilan isäntä Reijo. Hän on kotoisin Oulusta ja asunut Unkarissa 16 vuotta ja hänellä on unkarilainen vaimo, joka puhuu hyvin suomea. Budabestistä matkaa tilalle on n.50 km. Talo on iso kartanotyyppinen, alakerrassa sijaitsee keittiö ja oleskelu/ruokailutilat. Yläkerrassa, jossa mekin majoituimme, oli 5 kolmen hengen huonetta, iso oleskelutila jossa mm. biljardi, tv, stereot, kirjoja ja lehtiä. Huoneet olivat yksinkertaisia, mutta täysin asiansa ajavia. Wc:t ja suihkut olivat yhteiskäytössä, mutta ruuhkaa ei ollut ja ne olivat tilavia ja siistejä Veimme matkatavarat tilalle ja lähdimme saman tien paikallisille hevosmarkkinoille. Pääasiassa hevosia möivät mustalaiset, toki myös paikalliset kauppiaat. Määrä ja kirjo oli mahtava, kyllä ihmeteltävää ja katseltavaa piisasi. Hevoskaupoissa riitti ääntä ja nyrkitkin heiluivat välillä aina tappeluksi asti. Hevostarvikkeita ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä oli tarjolla ja tinkiä kannatti.

Iltapäivällä kävimme vielä ranchilla tutustumassa hevosiin ja ohjaajiin; Riiaan Eijaan ja Sannaan. He pitivät pienen luennon tavoista ja hevosista sekä säännöistä. Jokaisen kohdalla käytiin läpi vielä maastoratsastuskokemus ja muut taidot, koska hevoset tekivät paljon sivuloikkia peurojen ja villisikojen vuoksi. Peuroja loikki paljon jokaisella reissulla. Liian lähellä toista hevosta ei saanut ratsastaa, koska hevoset potkivat ja saattoivat pukitella, joten turvaväleistä oli huolehdittava. Hevoset siellä ovat Unkarin puoliverisiä ja ne ovat herkkäsuisia ja paljon kiihkeämpiä kuin meidän tuntipollet, joten meno oli paljon reippaampaa

Askellajeina oli pää-asiassa käynti ja laukka, ravia mennään todella vähän. Maasto on pehmeää ja hevosilla ei ole kenkiä kuin korkeintaan etujaloissa. Hevoset ovat ulkona yötä päivää useamman hehtaarin alueella.

Aamuisin aamiaisen syötyämme lähdimme ranchille n. klo 9 aikaan. Sillä jaettiin hevoset ja ryhmät, joissa oli noin 5 henkilöä. Toiveita vauhdista kuunneltiin ja loppuviikosta myös hevostoiveet otettiin huomioon. Turvallisuus oli ohjaajille kaiken a ja o. Hepat laitettiin valmiiksi itse ja lähdettiin lenkille, jonka pituus oli n. 2h. Takaisin tultuamme hepat laitettiin huilaamaan laitumelle ja meille oli lounaaksi kevyt keittoruoka. Söimme ja huilasimme noin pari tuntia. Iltapäiväreissu oli sitten vauhtitoiveiden mukaan 2-3 h. Vaikka olimme melkein vähiten ratsastusvuosia taakse jättäneitä, meidät pantiin jo toisena päivänä vauhtiryhmään. Ohjaajat kyllä tarkkailijat ratsastajia koko ajan. Voisi luulla, että heillä oli silmät myös selässä. Peuroja vilisi metsissä ja hevoset tekivät sivuloikkia käynnissä ja laukassa. Tulihan niitä putoamisia, valppaana oli oltava koko ajan. Eipä auttanut unelmoida tai olla silmät puoliummessa edes käynnissä, sillä hypyt tuli odottamatta ja silloin löysi itsensä ruohikosta. Allekirjoittanut pysyi kyllä sitkeästi selässä koko reissun.

Onneksi kukaan ei loukkaantunut ja putoaja tarjosi omalle ryhmälle jäätelöt mummon kioskilla, siellä oli kotitekoista ja hyvää jätskiä eikä hintakaan ollut paha: 40-50 cent.

Yhden päivän vietimme Budabestissä ostoksilla ja kävimme suuressa hevostarvikeliikkeessä, josta löytyi kaikkea hinnaltaan 30-40% edullisemmin kuin Suomesta. Unkarissa hintataso on muutenkin halvempi ja siitä todisteena tuliaisten määrä ja mahdoton ylipaino laukuissa, onneksi kone oli vain puolillaan joten virkailijat eivät olleet turhan tarkkoja.

Kaiken kaikkiaan mahtava ratsastusloma upeissa akaasia- ja tammimetsissä sekä pustan tasangoilla. Voimme lämpimästi suositella kaikentasoisille ratsastajille. Kaipuu jäi sydämiimme joten ehkäpä ensikesänä kiidämme taas pustaa pitkin.

Leena Särkelä-Huttunen ja Tina Kärnä

Tina ja Kender

 Unkarilaista hevosrakkautta

Leena Iisakin selässä                                                                

Ranchin päärakennus